Liiteristä, iltapäivän hämyssä,
kuuluu iloinen klap klap
-Vaik ei oo tarvetta polttopuusta,
kyse on nyt ihan muusta.
Tarvis maahisen kroppa liikettä
ja samal syntyy sytykepilkettä.-
maahisen siellä suu hymyssä
hyräilee: "Tip-tap, tip-tap"
jatkaa räystäs: "Tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap."
Ajatus arkeen karkaa...
Pitkittynyt syys
metänväen kiusana.
Jouluaaton läheisyys...
Niin, stressi ihmisten riesana.
Voi ihmisparkaa
ja sitä lopuntonta sarkaa.
Kun huolii alkaa niittää,
niitä kyllä riittää!
Ja se sato:
Näytettyä kieltä,
pinnan kiristystä,
paljon toraa,
pahaa mieltä,
nyrkin heristystä
ja lapsoset poraa...
Tulispa kato!
Miettii maahinen:
"Eikä tartte kylältä mennä ees etäs,
kaikki on toisin jo tääl lähimetäs.
Ei kellää oo hoppu,
eikä keltään pala proppu."
"Kuule taivahinen...
Miks ihminen
on niin levoton sielu
ja heidän halu
kuin pohjaton nielu?"
"Mie maahinen
toivon ettei jouluna kyyneleet valu,
ihminen löytää rauhan sekä hyvän hengen
ja metänväki sais valkoisen hangen!"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Valkoista joulua ei tänne tule kyllä, eikä sen väliäkään... rauhallinen kun tulee... hyvä runo.
Sivut