Pieni lapsen käsi kohti kättäni ojentuu.
Suu tohkeissaan sopertaa: isi tänne tuu.
Lasken kädestäni päivän sanomalehden
ja käteen tarttuen hänen mukaan lähden.
Into on peräisin lumessa olevista jäljistä,
jotka on kenties peräisin tontun töppösistä.
Ensin meinaan kertoa hänelle totuuden,
mutta sitten muistan oman lapsuuden.
Päästänkin suustani valkoisen valheen.
Sanon nähneeni metsän reunassa reen.
Kun kasvojen jännityneen ilmeen nään,
kulkusten helinääkin kuulleeni lisään.
Näen kuinka pieni nenä lyttääntyy lasiin
ja pääsen mukaan joulunodotustunnelmiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi