satukirjan luettu luku

Ovat muutoksen merkit näkyvissä
näissä päivissä hyvin häilyvissä.

Aurinko aina pitempää nukkuu
eikä ehtoollakaan jaksa kukkuu.
Sen säteet lämpimästä koskettaa,
mutta tuskin enää ruskettaa.

On jäljiltä yöllisen ahmijan,
kaiken sisuksiinsa kahmijan,
ettoneenkin jälkeen helmet nurmikossa
niin kuin nuorikolla palmikossa.

Pilvien vyöryessä yli
on kalsea luontoemon syli.
Eikä helpotusta pisarat tuo,
joita pilvet läträten suo.

Ne keltaiset lehdet,
joista puuttuu tähdet,
koristavat piakkoin järjestään lähiseutua
tuulen ennättäessä reutuvaksi sukeutua.

Vielä pelloilla kultaset korret tököttää
sekä lintuparvet langalla nököttää,
mutta pian isännät pellot kyntävät
ja linnut lämpimään lentävät.

Kohta on kesä satukirjan luettu luku
ja luonnolla on päällä vitivalkea puku.