![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-876-1708657190.jpg?itok=fLsbpYVT "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva")
Maahinen suksi luistaa
ja mieli laulaa
vatsan säestäessä kurinalla.
Yllättäen siis ihan ykskaks
suuri vihreä koura
irrottaa otteensa hiihtelijästä
ja maahinen tupsahtaa
avaraan ja valoisaan haavikkoon,
paljaana seisovien tinasävyisten
tikkusotilaiden rivistöihin,
Jussi Jänön ruokalaan.
Jussi on muuten ahmatti
ja aivan kyltymätön sellainen.
Maahisen järkeen
ei meinaa mahtua kuinka
viisikiloinen voi syödä
päivässä kymmenysosan
painostaan oksia, kuoria
silmuja ja varpuja.
Moisen mässäilyn seurauksena
papanoitakin sitten riittää,
joku ihminen oli laskenut
määräksi nelisensataa päivässä.
Eiköhän niillä ihmisillä
ole mitään järkevää tekemistä,
tuumii maahinen lykkiessä
lähemmäksi pusikkoista
kesällä saniaisten koristamaa
rehevää puronvartta.
Vähän maahista puistattava
juttu on jänisten omien
papanoiden säännöllinen popsiminen
ruuansulatuksen takia.
Kaikkeen sitä hyvinvointinsa
puolesta joutuukin,
ajattelee maahinen.
Maahinen istahtaa kaatuneen
paljaaksi kalutun haavan päälle
eikä edes yritä etsiä Jussia,
päivälevolla olevaa
taitavaa naamioitujaa.
Hän kaivaa
vesipullonsa, eväsleipänsä
ja porkkanan repusta
ja huhuilee Jussia
kaverikseen palaselle.
Ennen kuin maahinen
kerkiää haukata leivästään
pomppii vahvoilla jaloillaan,
takajaloissa varpaat harallaan,
kevyen näköisesti hangessakin
valkoturkkinen nököhammas
mustine korvanpäineen
morjestamaan maahista
ja ennen kaikkea iskemään
hampaansa tuohon harvinaiseen
himoittuun oranssiin herkkuun.
Evästen syönnin lomassa
vaihdellaan kuulumisia
ja nautitaan kauniista päivästä.
Maahinen kuulee Jussille
olevan tulossa jälkeläisiä
parin kolmen viikon sisään
ja juoksukerhojen selviytyneen
hyvin tästä vähälumisesta talvesta.
Maahinen huokaa helpotuksesta
kuulleessaan työtaakkansa
pikkaisesta kevenemisestä,
vaikkei työtä pelkäävä
laiskajaakko olekaan.
Jussi vetäytyy takaisin
pusikkoon päiväunille
hyvästeltyään ja kiiteltyään
ystäväänsä lämpimästi
mielihyvällä nakerretusta
porkkanasta.
Tyytyväisenä ja vatsa täynnä
taas jaksaa köllötellä
illan hämyyn
jänisten päivän alkuun.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
