Auetkoon nyt kaikkein silmät,
koska mielin rivit kirjoittaa
voimasta seitsemännen päivän.
Veljeksiä kuin Jukolassa,
päiviä on viikossa,
jokainen niist on elettävä.
Maanantai alkaa, kaikki valittaa;
se on viikon paha päivä,
ankara päivä maanantai.
Tiistai seisoo varjossa maanantain,
keskiviikkona unohtuu saarna papin,
on arkilauantai juhla suuri.
Torstaina krapula-aamu,
juhli ei silloin ees ihmisparka,
syntinen, saatana, kurja.
Torstaina uutta viinaa keittää,
perjantaina taas kännit vetää,
pyttyyn kuohuvaan pitkää sylkee.
Lauantaina peittoo ympärille käärii,
katuu tekoja väärii,
parannuksen tekoa miettii.
Viimein tulee hännän huippu,
sunnuntai, nyt on juhlat loppu,
saarnaa tiukka pappi.
Siinä on päivien sarja,
kestetään kaikki hyvä ja kurja
voimalla seitsemännen päivän.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää on vähän nurinperin mun ajatusmaailmaan, minä käännän kaiken aina positiiviseen päin, vaikka joskus arkinen nkkea työläs maanantai ei sille tuntuiskaan niin hyväkshän se muuttuu, ruonoi kuljetti mukavasti koko viikon, kiitos sulle Waltsu siitä:)
Hupaisa! :D .... no, hoksaan kyllä olet leikkimielisesti tehnyt, mutta tulee tunne että papin saarnasta voimaa saaden elää viikon, katuen edellisenä päivänä!:D
Mulla aina seitsemäs päivä eli saan uutta voimaa joka päivä. Ilmankin saarnaa..
Aleksis Kiven tuotanto on aina pudonnut minulle täysillä, joten lienee sitäkin kautta luonnollista, että pidin tästä suuresti. Mainio ja ehkä raadollinenkin kuvaus ihmisten elämästä viikosta toiseen, vuodesta toiseen.
Sivut