Maahinen ympärillee kahteli.
Hiukka jopa ihmetteli:
”Kuis ihmees täs kävi näi?
Miul on koristeltuna jo pihkakuus.
Valmiina on myös olkiporo ihkauus
ja toisten auttamiseenkin aikaa jäi!”
”Hei joo! Syy on kohonnu kunto!
Orvokin serkku, Siti-kurre Unto,
sai aikaan lomallaan tän,
ku villiti koko metän
hihkasemal yks ilta: ”Katusäbä!
Sitä sitis pelaa joka kiltsi sekä jäbä
ja vaikkei ne voittas palkintopystii,
ni silt niil kaikil on aina lystii!”
Se kolahti metänväen kaaliin ku halko
ja samantien kentän kasuu alko,
eikä siin hommas kukaan ollu kenenkää renki.
Raahattiin yhes reunoiks pellolta paalit.
Miun seipäistä ja verkoista synty maalit.
Kuivia männynkäpyi kerättiin palloiks
ja käkkyräoksii valkattii mailoiks.
Siitä se sit jokailtanen pelaaminen lähti
ja kaikil kiilti silmät kirkkaina ku Pohjantähti.
Kunnon lisäks siin kasvo metänväen joukkuehenki.
Kuuleha Taivahinen!
Mie maahinen
oon onnellinen
mettäsäbästä,
pelien kultajyvästä,
ja siulle kiitollinen
kaikesta hyvästä
mitä löytyy täst metästä!
Selite:
Hyvää joulua!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut