Iho
yhä taas aina vaan (Tarpeetonta ei yliviivata. Ympäröidään sopivin, ehken kaikki. Vai mitä?)
tyhjä valkoinen paperi
kylmä askeleton hanki
vailla (Upeasti vähätelty yksinkertaistus ulvovasta kaipuusta. Vai mitä?)
kirjoittavaa kynää
kirjoittajaa
tarinaa
lämmöstä välittämisestä rakkaudesta
edes ystävyydestä
kulkijaa
polkuja tekemään
iholta iholle
vaan ei enää
yksinäisyyttä kylmää välinpitämättömyyttä
kovakantista mukamas taidetta
nykyaikaista minä itseyttä
maailmannapaa selviytyjää
Camel bootseilla kulkijaa
vaan ihan vaan
rakkautta
pehmeissä kansissa
elävässä elämässä
minä itset ja me
sovussa
maailmannapoina
toisilleen
selviytymässä
yhdessä (Liikaa pyydetty? Vai mitä?)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kovakantinen,kultakirjottu,
siannahkakansiin
käsin sidottu,
hyllyssä katseltu,
lukemattomin sivuin.
Kääntämättömin kansin.
Minä tahdon
rakkaalleni olla
lempikirja
pehmeäkantinen,
koirankorville luettu,
se,joka haetaan käteen
kun uni ei tule,
tai ukkossade pitää sisällä.
Jonka tahtoo lukea
uudestaan ja uudestaan.
Ehkä sen kaipaamansa rakkauden löytää
kun vähiten osaa edes odottaa, sillä harvoin se
vartavasten etsimällä löytyy.
Ollaan kaipaukseen suoraan tuijotettu ei siitä voi olla tuloksena kuin purkaus. Toi runossa esiin monien nykysyys käyttäytymistä. Ihminen ei ole silkkaa vahaa, hän on orpo piru, jos voi noin voimakasta ilmausta käyttää - häkkieläin.
yksin ei ole ihmisen hyvä olla. Sen tunteen tuntee lähes kaikki ihmiset. Lohduttaa? Kaipaus on kova sana myös pehmeä. Niiden takaa löytyy tunteva ihminen, juuri sellainen on Sinun runoilija toverisi
Sivut