Poikettuani polulta metsään
minusta tuli yhtäkkiä,
jättiläinen,
uhka ”urbaanille rakenteelle”
ja sen lisääntymiselle.
Herätyksen,
varsinkin sille lisääntymiselle
läheisenä ellei suorastaan sukulaisena,
koin miehisyyttä koittelevana poltteena
eikä todellakaan
lisääntymisen edellytyksenä
olevan tunteen
tarkoittamalla tavalla.
Vaikkakin se johti toimiin,
jotka ovat lisääntymiselle
jopa välttämättömiä.
Siinä sitten
vähintäänkin häkeltyneenä,
tästä törmäyksestä
”sivistyneeseen yhteiskuntaan”,
tuuletellessa miehistä omaisuuttani
ja hätistellessä
ei toivottuja sisarkultia
– kaikki tosiaan
oli keskenään sisaria –,
jotka toimittavat
meidän yhteiskunnassa
rakkaille velikullille
kuuluvia tehtäviä.
– Tuota joo.. nyt pitää mainita,
ettei tuo edellinen ollut
millään lailla kannanotto
mennä kuussa
Moskovastakin,
tosin siellä erittäin uudistuneena
ja modernina esiintyjänä
esiintyen sekä suorastaan
rajansa ylittäen ja
käytännössä jopa
itselleen mahdottomissa paikoissa,
niin tuttuun ja ikivanhaan
valon ja veden muodostamaan
ilmakehän optiseen ilmiöön
ja sen joissakin piireissä
saamaan uuteen merkitykseen –
Velikultien keskittyessä
lisääntymisen kannalta
olennaisiin töihin
joita taas
moni meikäläinen velikulta
pitää enemmän huvitteluna
kuin työnä.
Mikä toisaalta edesauttaa lisääntymistä
toisaalta äärimmäisyyteen vietynä
on suorastaan
edesvastuutonta käytöstä.
”Suo siellä, vetelä täällä”
on sanonta,
joka kuvannee aika moninaisesti
tuota häntäheikkien touhuilua,
jos tällainen leikkimielinen
aasinsilta asiaan sallitaan.
Juu ja tiedän jo
joidenkin jatkavan
leikittelyä mielessään
aaseilla ja silloilla,
mutta minä kasailen itseni
ja palaan asiaan.
Hätisteltyäni ei toivotut sisarkullat
kriittisiltä sekä tietysti myös
vähemmän kriittisiltä alueiltani
havainnoin lisää aiheuttamaa
tuhoa ja uhkaa tuolle yhteiskunnalle,
jonka näin tai paremmin koin
sen ruvettua puolustautumaan.
Olin kerännyt mukaani
– tietämättämäni –
polulta poikettua,
noilla muutamilla
kymmenillä metreillä,
enemmän kudoksia kuin
keskiverrossa Marttojen kokoontumisessa
ennätetään kutoa
– tosin tuo on vain villiä arvailua.
Onhan Martta toiminta miulle
yhtä vierasta
kuin vapaamuurari toimintakin.
Vertaus on ehkä vähän kyseenalainenkin
toimintojen maineiden takia,
mutta se tuli nyt äkkiseltään mieleen
erilaisten yhdistävien tekijöiden kautta –
ja nyt tunsin olevani
todellinen jättiläinen
ja juuri se taruissa
useimmiten esiintyvä
tyhmä sekä väkivaltainen
kaiken hyvän tuhoaja.
Miettien kuinka
jatkaa tästä
eteenpäin…
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä aasi täällä päässä tömistelee siltaa pitkin ihastuneena, ja mitä ne Vennään tyttäretkin leikki pallilla;)
Huh olipa melkoinen torni...tervattu päre.
Tästä jääkin paljon käteen ...huomaan taitavaa sanan käyttöa, laajassa varastossa löytyy tarjottavaa.
Ounastelen kolumniksi.
Niin mitä sinä tarkkaan ottaen polulta poikettuasi teit? :-) Joka tapauksessa kertomus oli lavea ja vetosi kaksimielisesti ajattelevaan mielenlaatuuni aivan oivallisesti.
Tarinointia iltapuhteena, mukava on runo
Mielenkiintoinen teksti, luin sen pariin kertaan. Hymynkin tämä runo sai positiivisella tavalla huulilleni. Aika huikea on runosi.
Mainio runo : ))
Kyllä tämä on upea ajankohtaisiin asioihin kantaa ottava runo. Helpolla hengen jättiläinenkin saattaa kääpiöityä, kun kusiaisarmeija arkoihin miehisiin paikkoihin hyökkäillä alkaa. Minulle on erään kerran heinäniityllä ruokalepoa viettäesäni käynyt niin, että olin köllähtänyt levolle polttokusiais mättään päälle.
Oppia se tämä ikä enimmäkseen eikä pelkästään elää.
Sivut