ei syytä huoleen

Basso kumisee pilistä kiertävist autoista.
Kilinää kaduille särkyvist pulloista.

Ensimmäiset mallaskoiranraadot tielle ilmestyy,
vaik kello vasta kuutta lähestyy.

Piirtyy letukan nokialaisesta tiehen mustaa viivaa.
Sen finninaamainen kuski yrittää olla diivaa.

Synkkää viestiä tois kirkonkellojen kumu,
mut peittää sen alleen juhlahumu.

Sitä nuorta bemarijannuu omaiset saattelee.
Mitä ne tai se rekkakuski täst aattelee?

Tapahtuneest kiertää nuorten keskuudes huhu.
Se jätkä siit jutust jo ennakkoo puhu.

Ei aikuiset ja sosiaalitantat tajuu mis mennää.
Siks ne ei täs mitää ongelmaa nää.

Ei oo meil mitää syytä huolee.
Harvoin täs kyläs nuoret kuolee.

Kiltsi paikallisel ”lihatiskil” sidukkaa kittaa.
Ohikulkijoiden katseet häntä mittaa.

Hän meikkii iha tolkuttoma paljo käyttää.
Vanhemmalt sillai kai raukka yrittää näyttää.

Päällä on merkkikuteet ja lävistys kieles.
Elämä on silti helvetin pahasti pieles.

Kiltsin jengi kuulema saatanaa palvoo
ja hän kaikki yöt niiden kans valvoo.

Eikä sen takii enää jaksa käydä kouluu.
Kadulla maleksien ja dokaten päivät kuluu.

Hän kamujen kans päiväst toiseen sinnittelee.
Välil joku viimeisen kerran itteesä viiltelee.

Ei aikuiset ja sosiaalitantat tajuu mis mennää.
Siks ne ei täs mitää ongelmaa nää.

Ei oo meil mitää syytä huolee.
Harvoin täs kyläs nuoret kuolee.

Pari sekavaa hörhöö riehuu grillin vieres.
Toisel o kuula yltäpäältä veres.

Ei ne oo nyt täs maailmassa.
Takuul ovat jossai kamassa.

Parkis katuapteekkari ekstaasii ilmaseks jakaa.
Se kuulemma hyvänolon taatust takaa.

Ei jengi ees tajuu kui pia on koukus siihe.
Eikä se sit oo takuul enää pelkkä viihe.

Koht jengi raitil aina pilves hyörii
ja fyrkat pillerivillen taskuu pyörii.

Diileri uusii nuorii jatkuvasti koukkuu nappaa,
koska yliannostus aina välil jonku tappaa.

Ei aikuiset ja sosiaalitantat tajuu mis mennää.
Siks ne ei täs mitää ongelmaa nää.

Ei oo meil mitää syytä huolee.
Harvoin täs kyläs nuoret kuolee.

Gimma syrjäkylält vaan hyväksyntää hakee.
Autollinen jätkäkaveri on siks super makee.

Keinoillansa hän helposti ”käärmeen” lumoo
ja akkakippi corollan pelkurinpenkin kumoo.

Tapahtuneest kertoo vain käärmeennahka luotu
joka onneks täl kertaa paikalle hopees oli tuotu.

Tän jätkän pokaukses kävi siis hyvä tuuri.
Edellisest jäikin käteen vaa lääkekuuri.

Ekastki jätkäkaverist jäi muistoks vain kortti,
jos luki tylyst tikkukirjaimin: TEE ABORTTI!

On sitä neljätoist kesäsel kerinny kaikenlaista olla.
Välil on meinannut seota jopa pikku polla.

Ei aikuiset ja sosiaalitantat tajuu mis mennää.
Siks ne ei täs mitää ongelmaa nää.

Ei oo meil mitää syytä huolee.
Harvoin täs kyläs nuoret kuolee.