Kauneuden edessä soi
hankaimien hiljainen itku
lapojen sukelluksen tahtiin.
Ilmassa lepäävien
airojen kyyneleet
ja vanaveden pyörre
hämärtää siiman sukelluksen
tuohon taivaalliseen kuvastimeen.
Laavavirrassa kuohahtaa
hopeakylki välähtää
taittaen kultaa
hamutessaan pakenevia
loiskahduksen saattelemana
sukeltaa takaisin
särkemäänsä kuvaan.
Sirvikkäät okran- ja punaruskeat
lehahtaa ylös
kohti syvää sineä
laavan ja purppuran takana.
Minä imen tuota kaikkea
ahmien värikylläisyyttä,
nauttien harmoniasta
antaessani mieleni
kylpeä hetkessä…
Taipuva vapa
sekä rällättävä räikä
palauttaa tajunnan
vaihtaen haaveilijan
kalastajaan.
Selite:
Hetki 1. Perinteisempi näkemys
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeita runokuvia. Räiskyvä maalaus
Upea kokonaisuus, sanojen rikasta käyttöä.
Mukava, hyvä runo
kauniin taulun anoillasi maalaat. Kiitos tästä tajunnan lepohetkestä.
Kalastajan souturetki...hyvin pysyy aiheessa...ei karkaa kala!
Tunne yhdistyneenä sanarikkauteen, tekee tästä runosta nautittavan lukukokemuksen.
Tämä runollinen kuvailusi
on kuin kaunis, värikylläinen maalaus.
Huikea! Kalastaja kiittää tästä ja muistuttaa, että tärkeää on vain se "kumpi ensin potkaisee" :D
Tämä on niin kaunis! että alan melkein tykätä kalastamisesta :-)
Kaunis ja kirkas, rauhoittava runo!
siis on...
Tämän todellinen ja miehekäs kuva!
Sivut