Kivistä sydänriipusta
kuvaasi metallikehyksissä
villasukkia jalkojen suojana
jopa tyhjä kirjekuori sun käsialla
Ikävä
tyhjyys
turvattomuus
yksinäisyys
Sun viimiset hetket
kun suhun niin sattui
että et pystynyt edes pitämään
kädestä
Ja mä uskoin
että kaikki paranis
että sä nousisit ja lähtisit taas
haravoimaan meille lehtikasoja
Puhelinsoitto
aamulla kotiin
sä et jaksanu
me ei jaksettu
Syöpäpotilaasta
nro **** tuli
enkeli
Selite:
~
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvana tunnen tämän runon sillä muutama vuosi sitten isoisäni nukkui pois samankaltaisissa olosuhteissa...