Varjot

Yöllä, unen luotani karatessa
Hiljaisuutta kuuntelen
Odotan pääseväni maille unten
Kuulen ääniä joita ei pitäisi ollakaan
Olenko joutunut keskelle kauhujen maan?
Ympärilläni varjot kiersivät ja kaarsivat
Aineettomia kasvojaan raapivat
Ikuisuuden tuskaa huutavat

Yritä huutaa, mutta en aikaan ääntä saa
Kun varjoista suurin kiertämisen lopettaa
Ja asettuu päälleni leijumaan
Ei ole sillä kasvoja ollenkaan

Mutta aineettomuudesta pystyi se kenen tahansa kasvot muodostamaan
Muttei pystynyt silmiensä punaista loistetta sammuttamaan
Niin kauhuissani katselin ja peloissani kuuntelin

Jokaisen ihmisen jota rakastin
Punaloisteisin silmin tapasin
Kaikki lupasivat että yksin jään
Unohdukseen, kylmään
Ettei kukaan jää kaipaamaan
Kun varjolta suudelman saan

Kyynelten sumentaessa näköni
Punainen loiste läheni
Maailmani täytti
Sieluani jäyti

Nyt punaloisteisin silmin katselen
Kun yrität saada kiinni päästä unen