Taivaassa sanotaa elävän enkeleitä.
Niitä ei ole meidän keskuudessa.
Kerran maahan kuitenkin eksyi yksi.
Sai hän hiukset kuin suklaa,
silmät kuin meren aallot.
Puheeksi siipien kohinan.
Huuliksi pehmoiset höyhenet.
Käsivarsiksi voimakkaat puun juuret.
Sai hänestä pian kokonaisuuden, johon minä,
kuolevainen,
rakkauteni loin ja
turvaan maailman pahuudelta vein.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno :)