Totuus

Psykiatrin ovesta tyttö sisään astuu,
ensin puheitansa punastuu.

Kertoo mikä mieltä painaa,
kun surut ja murheet painaa.

Heikkoutensa tunnustaa
ja kertoo huonosta kunnostaan.

Saa hän lohdutustakin osakseen,
kunnes lääkäri kirjoittaa lähetteen.

Pyöreestä huoneesta etsii nyt nurkkia,
mukanaan lääkkeitä monta purkkia.

Ei ois tyttö halunnut sen menevän tähän,
ois se kuuntelijaa vaan tarvinnut vähän.

Pääsee pois hän joskus ehkä,
hänen puolestaan nyt jotain tehkää.

Nyt tyttö uskoo vaan itseään,
se auttaa häntä selviytymään.

Uskalsi olla oma itsensä hän
ja kuinkas sitten kävikään.