enemmän ihminen on kuin lopputulema
tavatun ihmiskavalkadin kokemisesta
- jokainen kohdattu toki tärkeä
muisto jokaisesta osa itseä -
rakkaus ystävään tai rakastettuun
kuolleeseen tai elävään
laastiksi muokkautunut
koossapitävä, elämän perusvoima
energian puhaltaja, pasuunan soittaja
enemmän ihminen on kuin lopputulema
opinnäytteistä ja suorittamisista
elämänvirran karikoista, myrskytuulista
suvannoista ja lauhoista väreilyistä
merestä, aalloista, rantojen pauhusta
tai, Suuresta hiljaisuudesta
enemmän ihminen on kuin lopputulema
geenikartasta, mutaatioista tai jumalaisista erheistä
eikö ihminen olekin, nämä kaikki yhdessä
vieläkin enemmän
kun se oman ainutlaatuisen henkensä
ja alati laajenevan ymmärryksensä
puhaltaa kaikkeen koettuun
- joka ahdistukseen, joka helpotukseen
joka tappioon, joka riemuvoittoon -
se ihmisen rikastaa, ei mammona, ei materiaali
vaan ihmisestä itsestään on kiinni se
miten kaiken yhdistää
miten tarjotut mahdollisuudet hyväksyy tai hylkää
joka päivä, joka hetki, ilman että ylpistyy
tai tahdottomaksi uhriksi suotta nöyrtyy
lopulta, kun viimein on rohkeutta olla onnellinen
siitä että juuri omaa elämäänsä elää saa
- olkoot ikä kaksikymmentä tahi sataviisi -
ja saa oivaltaa senkin ettei ilman kokemuksiaan
olisi juuri se ihminen jolle kasvualustaan
on suotu sarja kokemusten ainutlaatuisten
ja kun vihdoin voi rauhassa istua ja tarkastella
puunlatvojen taipumista
kuin rukoukseen
niin itsekin voi samalla taivuttaa päänsä
syvään kiitollisuuteen
siitä että saa olla juuri tämä ihminen
tavatun ihmiskavalkadin kokemisesta
- jokainen kohdattu toki tärkeä
muisto jokaisesta osa itseä -
rakkaus ystävään tai rakastettuun
kuolleeseen tai elävään
laastiksi muokkautunut
koossapitävä, elämän perusvoima
energian puhaltaja, pasuunan soittaja
enemmän ihminen on kuin lopputulema
opinnäytteistä ja suorittamisista
elämänvirran karikoista, myrskytuulista
suvannoista ja lauhoista väreilyistä
merestä, aalloista, rantojen pauhusta
tai, Suuresta hiljaisuudesta
enemmän ihminen on kuin lopputulema
geenikartasta, mutaatioista tai jumalaisista erheistä
eikö ihminen olekin, nämä kaikki yhdessä
vieläkin enemmän
kun se oman ainutlaatuisen henkensä
ja alati laajenevan ymmärryksensä
puhaltaa kaikkeen koettuun
- joka ahdistukseen, joka helpotukseen
joka tappioon, joka riemuvoittoon -
se ihmisen rikastaa, ei mammona, ei materiaali
vaan ihmisestä itsestään on kiinni se
miten kaiken yhdistää
miten tarjotut mahdollisuudet hyväksyy tai hylkää
joka päivä, joka hetki, ilman että ylpistyy
tai tahdottomaksi uhriksi suotta nöyrtyy
lopulta, kun viimein on rohkeutta olla onnellinen
siitä että juuri omaa elämäänsä elää saa
- olkoot ikä kaksikymmentä tahi sataviisi -
ja saa oivaltaa senkin ettei ilman kokemuksiaan
olisi juuri se ihminen jolle kasvualustaan
on suotu sarja kokemusten ainutlaatuisten
ja kun vihdoin voi rauhassa istua ja tarkastella
puunlatvojen taipumista
kuin rukoukseen
niin itsekin voi samalla taivuttaa päänsä
syvään kiitollisuuteen
siitä että saa olla juuri tämä ihminen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut