sade pieksää
on viileää
mutta ei kukaan voi unohtaa talvea, sen hyytävyyttä
sen valottomuutta, pimeyttä, liukkautta ja sateita
sen pakottavuutta, sen ehdottomuutta
ihminenkin kääntyy nurin
katsoo sieluunsa, silmästä silmään
toikkaroi unen ja valveen välimaastossa
tukea toisista hakien
pakenee teatterin hämyyn
kirjaston loitoimpaan nurkkaan
terottaa kaikki kynänsä
kirjoittaa puhki aikakauslehtien kannetkin
tuijottaa valkoharmauteen, ulos tai peiliin
nauraa - voihan jumalauta - on monta talvea nähty
nähdään tämäkin
puhdistaa lasit kirjoituspaperista nousseesta nöyhtästä
kaataa lasillisen punaviiniä
huokaisee ja hymyilee. kare kertoo
mikäänhän ei tässä maailmassa ole ikuista
ei yksikään kesä, syksy, ei talvi, ei kevät
ottaa puhelimen ja soittaa, kenelle tahansa
kertoakseen mikäs tässä, ilmoja on pidellyt
mutta pian on taas kevät - kysyy, lähdetkö reissuun?
sade pitää taukoa
alkaa lämmetä
on viileää
mutta ei kukaan voi unohtaa talvea, sen hyytävyyttä
sen valottomuutta, pimeyttä, liukkautta ja sateita
sen pakottavuutta, sen ehdottomuutta
ihminenkin kääntyy nurin
katsoo sieluunsa, silmästä silmään
toikkaroi unen ja valveen välimaastossa
tukea toisista hakien
pakenee teatterin hämyyn
kirjaston loitoimpaan nurkkaan
terottaa kaikki kynänsä
kirjoittaa puhki aikakauslehtien kannetkin
tuijottaa valkoharmauteen, ulos tai peiliin
nauraa - voihan jumalauta - on monta talvea nähty
nähdään tämäkin
puhdistaa lasit kirjoituspaperista nousseesta nöyhtästä
kaataa lasillisen punaviiniä
huokaisee ja hymyilee. kare kertoo
mikäänhän ei tässä maailmassa ole ikuista
ei yksikään kesä, syksy, ei talvi, ei kevät
ottaa puhelimen ja soittaa, kenelle tahansa
kertoakseen mikäs tässä, ilmoja on pidellyt
mutta pian on taas kevät - kysyy, lähdetkö reissuun?
sade pitää taukoa
alkaa lämmetä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut