kohtaaminen syksyisessä puistossa

Tämän kohtaamisen voi ymmärtää monella tavalla, se on hyvä asia.

Pidän tällaisista runoista, jossa realistiseen maailmaan tulee yllättäin jotain mystistä, kuin unessa. En tiedä, onko kaukaa haettu, mutta mielessäni se vertautuu Tarkovskin elokuviin, Peiliin ja Stalkeriin. Tämä on ehkä vain minun mielikuvissa. Elokuvamaisuuteen liittyy tässä myös liike, jossa joku kuin kameran tsuumissa, kaukaa lähestyy, epätarkka kuva tarkentuu - ja sitten kohdatessa häntä ei enää ole. Tarkovskin elokuvissa realistisiin tapahtumiin tulee jotain mystistä, aivan kuin se kuitenkin kaikkien mielestä on aivan luonnollista. Sellaista tapahtuu jatkuvasti maailmassa. Kuitenkin ensiksi tässä tulee mieleen haamun kohtaaminen, "eräs haamu oli syksyisessä puistossa!"

Tehokas runo hämmentävästä kohtaamisesta.
Tämä on helppo nähdä kuvallisesti.