sateettoman aamun ihmetys

Tässä tulee hyvin ilmi se, miten me koemme ympäristön ja itsemme jotenkin erillisinä. Oma sisäinen minä ei liity ulkoiseen maailmaan. Mutta kaikki liittyy kaikkeen, vaikka me koemme maailman vain itsemme kautta. Se se on hyvin ymmärettävää, eihän muuten voi ollakaan. Mutta jos todellä näkisimme itsemme oikeasti ulkopuolisena näkien kaiken sen, mitä itse emme halua nähdä, se voisi jopa yllättää ulkopuolisen itsemme. Se pahimmassa tapauksessa voisi olla jopa pelottavaakin. Olenko tuo tuossa minä? Niin totta, itse itseämme suojelemme enemmän kuin voimme tajutakkaan. Se on myöskin keino selvitä, ja miksi emme toimisikin niin, että selviämme. Ei kaikkea tarvitse toiselle kertoa, vaan ei kaikkea (vaikka sanotaankin 'tunne itsesi) tarvitsee muistiin tonkia omasta itsestäkään.

Upeaa, hyvä mieli on erittäin tärkeä, etenkin näinä aikoina.