kirskahtaa yössä pakkasen tuikeus
ihminen istuu
tuijottaa pimeyttä lasin läpi
kynttilän liekki jo väreilee
kuin aavistaen
revontulien näkymisen, täyden kuun kaksosissa
(susien laulun, niiden päiden silhuetit kuun kumoa vasten)
on ajaton hetki jolloin toiveet täyttyvät
ja ihminen on hetken osa ikuisuutta, kauneutta
eikä enää milloinkaan voi olla, entisensä
ihminen istuu
tuijottaa pimeyttä lasin läpi
kynttilän liekki jo väreilee
kuin aavistaen
revontulien näkymisen, täyden kuun kaksosissa
(susien laulun, niiden päiden silhuetit kuun kumoa vasten)
on ajaton hetki jolloin toiveet täyttyvät
ja ihminen on hetken osa ikuisuutta, kauneutta
eikä enää milloinkaan voi olla, entisensä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut