rakkauden kaipuu
näkyy yksinäisen koivun
kuivina tipahtelevissa oksissa
se näkyy hiljalleen kuolevan ruusupensaan
olemuksessa kun jäljelle lopuksi
rungon suojaksi jäävät
vain piikkiset oksat
se kuuluu joutsenen ääntelyssä
kun se etsii kumppaniaan, lohduttomana
se tuntuu tuskalta
kuin hiekkapaperilla
vedettäisiin pitkin sielun pintaa
jolle jäävät muistoiksi rosot ja naarmut
--
ja niin
kun aika on
heittää yksinäisyys miehen mittaisen
varjonsa kotitielle, päälle käveltäväksi
kuin läpikuultavaksi muistomerkiksi
tuskin havaittavaksi, tunnettavaksi
vain herkkänä hetkenä tiedostettavaksi
näkyy yksinäisen koivun
kuivina tipahtelevissa oksissa
se näkyy hiljalleen kuolevan ruusupensaan
olemuksessa kun jäljelle lopuksi
rungon suojaksi jäävät
vain piikkiset oksat
se kuuluu joutsenen ääntelyssä
kun se etsii kumppaniaan, lohduttomana
se tuntuu tuskalta
kuin hiekkapaperilla
vedettäisiin pitkin sielun pintaa
jolle jäävät muistoiksi rosot ja naarmut
--
ja niin
kun aika on
heittää yksinäisyys miehen mittaisen
varjonsa kotitielle, päälle käveltäväksi
kuin läpikuultavaksi muistomerkiksi
tuskin havaittavaksi, tunnettavaksi
vain herkkänä hetkenä tiedostettavaksi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Helkkarin komee runo !
toinen syö toista helposti, mutta olet saanut tässä nämä ystävinä keskenään vaihtamaan kuulumisiaan ja näin tukemaan toisiaan
kerrassaan kaunis tunnelma
Kai puun kukkanen voi myös kaunis olla esimerkiksi vaikka tuomen ja pihlajan.
Sivut