mieli vie pirttiin pimeään
mukelo kehdossaan
seuranaan luteita ja täitä
ei kukkia harmaalla pöydällä
ei ruutuverhoja ikkunoissa
savuiset seinähirret
kertovat tarinaa
köyhyydestä takamaan
kirves, pokasaha ja aura
tallissa könyinen ruuna
suomenhevonen vaalein harjoin
leipä talvisin metsästä haettava
helpommalla raivatusta pellosta kesäpäivinä
seurana paarmat ja hevoskärpäset
parvi lasten kasvaa helisten
nälkä samoin myötä suiden enenevien
on ahkeruus peiton allakin täyttä totta
ja pirttikasvu todellinen
eipä silloin pantu milloinkaan suotta
mistä lie löytynyt onnen hippu
elämässä joka niukkuuteen kuristui
-oliko se sinivuokon teriössä
tai koivuhaan hiirenkorvissa vihreissä
vai josko järvenpinnan väreilyssä?
tuulen soittaessa melodiaa ikiaikaista
sulahoi, sulahoi, pian koittavi aamunkoi
valkenee ranta ja tuleentuu rukiin tähkä
joutsenet ilmojen halki aurassa lentää
ja isännät piikojen aittoihin entää
sulahoi, sulahoi, pian koittavi aamunkoi
mukelo kehdossaan
seuranaan luteita ja täitä
ei kukkia harmaalla pöydällä
ei ruutuverhoja ikkunoissa
savuiset seinähirret
kertovat tarinaa
köyhyydestä takamaan
kirves, pokasaha ja aura
tallissa könyinen ruuna
suomenhevonen vaalein harjoin
leipä talvisin metsästä haettava
helpommalla raivatusta pellosta kesäpäivinä
seurana paarmat ja hevoskärpäset
parvi lasten kasvaa helisten
nälkä samoin myötä suiden enenevien
on ahkeruus peiton allakin täyttä totta
ja pirttikasvu todellinen
eipä silloin pantu milloinkaan suotta
mistä lie löytynyt onnen hippu
elämässä joka niukkuuteen kuristui
-oliko se sinivuokon teriössä
tai koivuhaan hiirenkorvissa vihreissä
vai josko järvenpinnan väreilyssä?
tuulen soittaessa melodiaa ikiaikaista
sulahoi, sulahoi, pian koittavi aamunkoi
valkenee ranta ja tuleentuu rukiin tähkä
joutsenet ilmojen halki aurassa lentää
ja isännät piikojen aittoihin entää
sulahoi, sulahoi, pian koittavi aamunkoi
Selite:
lienee suomifilmien vaikutusta tässä!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mistä olemme tulleet ja Hym mitä oppineet.
Hienosti lopussa elämän iloa elettynä.
Opettava kaikessa kauneudessaan.
Runo on tulvillaan raikkaita ja meheviä runokuvia. Elämä oli toisenlaista. Se keskittyi usein vain sen hetkiseen päivään; ei haikailtu menneeseen, eikä niin kovasti tulevaankaan. Vaikka elämä saattoi olla raskasta, siihen sopeuduttiin. Niin sopeutuu myös nykyihminen tähän tautiseen aikaan ja koronarajoituksiin. Tätä eeppistä runoasi rikastutta myös loppusoinnut ja vanhahtava runokieli, esimerkkinä runon loppu " sulahoi, sulahoi, pian koittavi aamun koi". Nautin runostasi koko 'syömmelläni'!
Sivut