tapasin hänet
linja-autoaseman odotushallissa
epämukavat puupenkit, kellervät seinät
ilmassa pestyn betonilattian pistävä lemu
vielä tyhjentämättömissä roskiksissa
nakkipiirakoiden sinappiset paperit
kuin vauvan vaipat
neonin sinervän valon heijastuessa kaari-ikkunoista
ja ohikävelijöiden askeleitten kaikuessa kumeasti
hän istui siinä pienenä, hyvin pienen oloisesti
kysyi minne olen matkalla, mitä odotan
kerroin yliolkaisesti
en niin osannut vieraalle puhua
hän kohotti katseensa ja kertoi menevänsä
ainoan lapsensa hautajaisiin -
suru pusertui kyyneleiksi -
suru myös selitti olemuksen
alistuneen nöyryyden,
kuin orjajonossa
raipaniskuja juuri saaneen ihmispolon
elämän arkuuden
kerroin osanottoni
ja hän kaivoi käsilaukustaan valokuvan
jotenkin hellin käsin
otin sen, yhtä paljon kuvaa rakastaen
katsoin nuorta miestä, tai hänen muistoaan
näin silmien suoran katseen kuvaajan kameraan
luottamuksen kuvan ottajaan
ja veitikkamaisen hymyn
kysyin miten, miksi
hän sanoi, onnettomuus
kaverinsa oli juuri saanut ajokortin
amerikanraudan, kromikiiltoisen
- ihailivat elvistä -
ja erään kurvin takaa oli vastaan ajanut
auto heidän kaistallaan
törmäyksen johdosta singahtivat ulos
ja - kaikki menehtyivät
myös vastaanajaneen auton kuljettaja
jolla oli ollut veressään runsaat promillet
otin häntä kädestä ja puristin
en muuta osannut
nousimme molemmat ehtiäksemme busseihimme
hänen ryhtinsä oli hieman parempi
- minun olkapääni, astetta alempana
linja-autoaseman odotushallissa
epämukavat puupenkit, kellervät seinät
ilmassa pestyn betonilattian pistävä lemu
vielä tyhjentämättömissä roskiksissa
nakkipiirakoiden sinappiset paperit
kuin vauvan vaipat
neonin sinervän valon heijastuessa kaari-ikkunoista
ja ohikävelijöiden askeleitten kaikuessa kumeasti
hän istui siinä pienenä, hyvin pienen oloisesti
kysyi minne olen matkalla, mitä odotan
kerroin yliolkaisesti
en niin osannut vieraalle puhua
hän kohotti katseensa ja kertoi menevänsä
ainoan lapsensa hautajaisiin -
suru pusertui kyyneleiksi -
suru myös selitti olemuksen
alistuneen nöyryyden,
kuin orjajonossa
raipaniskuja juuri saaneen ihmispolon
elämän arkuuden
kerroin osanottoni
ja hän kaivoi käsilaukustaan valokuvan
jotenkin hellin käsin
otin sen, yhtä paljon kuvaa rakastaen
katsoin nuorta miestä, tai hänen muistoaan
näin silmien suoran katseen kuvaajan kameraan
luottamuksen kuvan ottajaan
ja veitikkamaisen hymyn
kysyin miten, miksi
hän sanoi, onnettomuus
kaverinsa oli juuri saanut ajokortin
amerikanraudan, kromikiiltoisen
- ihailivat elvistä -
ja erään kurvin takaa oli vastaan ajanut
auto heidän kaistallaan
törmäyksen johdosta singahtivat ulos
ja - kaikki menehtyivät
myös vastaanajaneen auton kuljettaja
jolla oli ollut veressään runsaat promillet
otin häntä kädestä ja puristin
en muuta osannut
nousimme molemmat ehtiäksemme busseihimme
hänen ryhtinsä oli hieman parempi
- minun olkapääni, astetta alempana
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surussaan niin kaunis runo.
♡
Hetki jolloin tarinat kohtaavat ohimennen.
Sivut