isällä on pikimustat silmät
niitä se tekee aina mullekin
kannan näitä haavaumia, toisinaan kaadun kaiken alla
elän omaa elokuvakohtausta kun
iltaisin valun vessan seiniä
meillä asuu naapurissa kiiltokuvaperhe lasitalossa
siellä lapsilla on eriväriset haalarit ja hymyjä
minua on kuritettu kivillä
joskus toivon voisin vain romahtaa
juosta ulos pakkasilmaan kun itkettää
ja joku juoksisi perään
meillä asuu naapurissa kiiltokuvaperhe lasitalossa
juoksen siitä aina ohitse ilman päämäärää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voi kuule! sä kirjotat niin idealistisesti runoja :)
Uskomattoman hieno, surullinen runo. Olen jotenkin ihan täysin lumoutunut tästä, niin hyvin välittyy tunne ja äh, en osaa edes selittää. Mutta aivan upea.
Miten hassua, että sinä kerroit löytäväsi itsesi minun runostani - ja aivan samoin minä löydän itseni tästä.
Kuinka kaunis tekele. Kannan samoja arpia.