Onnellinen ihminen,
kuin sähkölamppu vakaa,
samanlainen täysin,
edestä ja takaa
Rauhallinen sydän,
ei räisky eikä pala,
vain vihalla ja tuskalla
on tulen kanssa vala
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Vihkopinonpinnari
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.2.2008
Viimeksi paikalla: 3.7.2016 14:27
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Pessimisti ei pety mutta suuttuu kuitenkin.
Olen
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Vihkopinonpinnari | Lehdet | 19.8.2010 | 3 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Syksylle, ja eräälle toiselle | 3.9.2008 | 4 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Hiukan pahantuulinen runo | 17.7.2008 | 14 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Valoa | 17.5.2008 | 4 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Olen | 15.4.2008 | 5 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Yksin | 29.3.2008 | 6 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Kuppi | 20.3.2008 | 4 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Etäisiä hetkiä | 11.3.2008 | 8 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Aamu | 22.2.2008 | 6 | Runo |
| Vihkopinonpinnari | Rauha | 13.2.2008 | 2 | Runo |
Kommentit
jotenkin kamalan vaikuttava runo. en osaa enempää oikeastaan sanoa.
Hui.
Alkuun vaikutti sellaiselta.. No, herttaiselta tai joltakin.
Mielenkiintoinen ajatus tuohon loppuun sijoitettu. Vaikutti aggressiiviseltakin ehkä jopa.
Hieno riimitys ja rivitys. Osaat.
Aivan kuin runon "minä" tahtoisi raivota ja riehua ja heittää tyyneytensä jonnekin Barbadoksen tienoille... Pidin riimeistäkin.
ohh, tämä on hiano, sellaisella oudolla tavalla. pienisuuri runo, mie rakastan tätä.
Min pidän tästä, todella. Tämä saa kuitenkin miettimään, onko tasapaino edellytys onnellisuudelle, tai rauhallinen sydän tai mieli. Runo antaa mielikuvan että edellä mainitut olisivat edellytyksiä. Tai sitten ajattelen tätä(kin) runoa vain hieman omalla tavallani. Hieno runo joka tapauksessa :>