Ihmetellyt

Tässä ihmetellyt, miettinyt. Näitä samoja
– mitä aina sanomatta olen jättänyt.
Usko horjunut, ajatellut. Ei se ole enää minä
– se on jotain jota itse olen rakentanut.
Vähän hämärää, ehkä sen tiedän.
Ehkä sinne haluan, mutta sen siedän.
Toivon, että kenties edes vittuilessani
tämän roskan sinulta pois siirrän.

Se toivo, ei huomisesta.
Se usko – ei huomisesta.
Se väistö, näistä kaikista.
Älä jumalauta toista mitään näistä virheistä.

Katsele itseäsi, hymyillen. Sitä sie tarvitset
– ja sillä sie luulet pärjääväsi.
Mutta loista nyt, elä. Minäkään en sitä kampita
– ihan niin kuin osaisin sitä oikeasti pelätä.
Saatat säikähtää, ehkä sen tiedän.
Mutta ehkä silloin siekin huomaat, ei se haittaa.
Toivon, että kenties vielä vuosienkin jälkeen
minun kanssani pärjäät.

Se usko, ei eilisestä.
Se tarve – ei halusta.
Se muutos, puskista.
Älä koskaan usko kaikkea toisten puheista.