vuoropuhelu

enkö vain?
vai enkö?
sanonutkin silloin

sanonut mitä?
miten niin?
milloin?

kuistilla silloin
mitä te rakkaudesta
täysin mahdotonta, noin nuorena

oi miten sanotkaan
miten erehdytkään, väärään tulkintaan
maista tästä, rakkautemme aitous on näissä kyyneleissä

oi lapsi pienoinen
miten voisit olla tietoinen
mik on rakkautta, mik erehdystä

tuska
tyhjyys
äiti

hetkellinen
unohtuva
lapsi

miksi luulet että enemmän?
miksi luulet minun vähemmän?
jollen minä, miksi muutkaan

miten puhutkaan
opittua romantisoitua
kirjoista luettua

entä sinä ja isä?
luuletko etten tiedä
olen eronne tiellä

voi sinua
rakkaudella on hetkensä
niin myös alamäkensä

oi äiti
älä sano sitä
rakkaus on työtä

mutta lapsi
se on
ja muuttuvaa

ei saa
ei hiipua
se on eri kuin muuttua

elämässä pitää oppia tyytymään
kaikki viisaudella näkemään
pitää osata rauhoittua

ei ikinä
puhut kaikkien suulla...väärin
maailma on unelma

mutta lapsi
todellisuus on joskus julma
velvollisuudet totta

se on julma koska unohdamme
velvollisuus on surkea tekosyynne
minä menen nyt
aion rakastaa
annan sinun rakastaa
annan isän rakastaa
en aio ikinä unohtaa
en ikinä, tätä tunnetta
tämä tuska tekee unelmista totta
näin tahdon vanhanakin osata
osata tuntea
minulla on särkynyt sydän