Kristallinsiemenet
kohoavat aamuisin
kasteen kostuttamasta nurmesta
Cadmiuminkeltainen mitättömyyteni
on vain kömpelö siveltimenveto
kankaalla
Maalaaminen on ollut minulle aina
epätoivoista jälkien korjausta,
piloille kulunut paperi
Mutta se tunne joka tulee
Pimenevien iltojen ruskeat
kirjekuoret, psykedeelinen kahvikuppi
Paluu aikaan kun Hammarberg osti kitaransa
Kellumista ajan virrassa, huopaamista ees taas
Muutos on selvä mut pitääks sen olla
niin paljon lunastava
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos, pupu <3
Tässä runossa on hieno tunnelma, ja tuo "epätoivoinen jälkien korjaaminen" on kyllä varsin tuttua itsellenikin : D
hienosti kirjoitettu runo, pidin!
mistähän muutoksesta kirjoitat, muuten loistava runo mutta loppu jotenkin töksähtää
nyt täytyy kyllä esittää eriävä mielipide seban kanssa, tuo loppuhan sopii tuohon oikein mainiosti juuri siksi että se erottuu tyyliltään ja saa näin ihan eri painoarvon :)
jälleen kerran tosi hieno ja taidokas runo!
kiitos :>