Huuda hetki itsellesi, hengitä niin syvään että keuhkoista viiltää
ja anna periksi,
anna periksi voimalla, joka on suurin, viisauksista suurin ja näe itsellesi maailma kauniimpana
ota koko maailman armo käsiisi ja maalaa siitä sellainen maisema kuin mielesi on,
maalaa siitä huhtikuun ilta ja auringon lasku joen rannalla, hiirien kuiske joen virratessa, hiirien saapuva vihreys koivuissa, yksinäisen kulkijan rahisevat askeleet ja sen kulkijan syvä huokaus, huokaus kauneuden raadollisuudelle.
Sille kuinka voikin olla niin kaunista kun pitää olla yksin, miten kauneus saapuu sykleissä ja kuinka hengitys ei nyt saa katketa, ei nyt kun ei olekaan olkapäätä vieressä, on vain taivas.
Ikuinen ja loppumaton,
on vain auringon viimeiset kultasäteet laskevan joen pinnalla
ja on vain odotettava, toivottavava ja luotettava ja katsottava vielä hetken aikaa tulvivan joen iloa, antaa periksi keuhkoviilloille ja nähtävä suuruus, sen viisaus ja yksinäisen miehen niin määrättövältä näyttävä vaellus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
