Ajoittain näen sinut tuntemattomissa ihmisissä. Sisäelimet seisahtuvat hetkeksi, ja olen varma, että aikakin pysähtyy.
Niiden hetkien mentyä tunnen itseni niin typeräksi. En minä tarkoituksella sinua etsi.
Indie-elokuvat suurista kaupungeista ja yksinäisistä ihmisistä yrittävät kuvata juuri tätä, sen minä huomasin. Niissä vellotaan itsesäälissä ja kuvataan surullisia ihmisiä viulujen soidessa taustalla.
Tuodaan tunnekirjo esiin, istutetaan katsojaan. Ikävästä tehdään lähes kosketeltavaa.
Tämä ei ole ikävää, tämä on häpeää, sanon itselleni ja hymyilen vaivaantuneesti tuntemattomalle, jota tuijotin liian pitkään.
Selite:
Ólafur Arnalds - This Place Is A Shelter
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi miten ikävä saakaan joskus mielen sekaisin. Niin kovin paljon tuttua löysin tekstistäsi. Kauniisti kirjoitettu.