korkealento

Kuka se oli joka väitti että,
joka tapauksessa, hän sanoi nähneensä vettä,
annan hiekan valua sormieni lävitse ja huomautan,
että hänet hengiltä pamautan jos huuliltansa vielä valheita päästää,

turha on minun hänen päätään kääntää,
hän on jo kuollut,
ei asennolla ole enää väliä,
hautaan hänet vaikka päälleen,

häveliäs lapsuus,
tasapaksuus,
katoan tiilitalojen väleihin,
tamppaustelineet samoissa paikoissa,
verhot auki,
juoksen karkuun tätä
kurjaa arkista ihmiselämää

Nyt olen kuollut,
kuopassa, pää kohti maan ydintä,
ehkä viimein näen sitä kaikkein syvintä,
pienen vilauksen, loppusilauksen, 
jos kysytään kerron tietäväni kaiken,
oppivatpahan minusta jotain,
en valehtele ilman hyvää syytä,
povellasi kannat kyytä,
tietämättä, että minä otin ne rahat,
lompakosta jota nyt esitän etsiväni,

kaivoin sinut maahan,
pää alaspäin, haluan että naamasi mätänee ensin
kävelen kurjaa katua, sataa kaatamalla,
elämä on satua, kun olet juonut kaatamalla,
ei ystäviä, vain muisto sinusta mätänemässä päästä ylöspäin,

isää anna lisää,
äiti anna nisää,
setää onko täällä ketään,
sisko...tyttöystävä
en sinua enää omaan suuntaani kisko,
en sinua enää omistamalla riko,
olet vapaa tekemään mitä haluat,
mutta lupaa ettet jätä minua,
sillä petin sinua vain syystä,
silloin sanoit, että ja kun että ja näin,
kyllä sä tiedät, tää on vain ja kaikki on toisinpäin.