Piirrän hiekkaan, rannalle. Käsi liikku itsestään.
Tulee koukeroita, ja niistä syntyy aurinko.
Mutta aallot pyyhkivät auringon pois.
Syntyy kukka.
Mutta aallot pyyhkivät kukan pois.
Syntyy tähti.
Mutta aallot pyyhkivät tähden pois.
Syntyy sydän, nimesi sen sisällä.
Aallot eivät yllä.
Rakkaus jää.
Ei häviä koskaan?
koskaan,
koskaan.
Ei koskaan!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tosi nätti<3
Ei voi sanoa muuta :)
Oi,tämä on helppo kuvitella lausuttavaksi.Sinun kirjoitustyypillesi tyypillistä haikeutta löytyy tästäkin,mutta tässä on sellaista kaunista mahtipontisuuttakin mukana.Taitava tyttö:)
Ja kiitos jälleen:)