Käytös niin käsittämätöntä,
ei mieleni ymmärrä.
Kaikesta näkymätöntä
se tekee kyllä.
Tekee hän mitä vaan,
mieleni sen kumoaa.
Järkeni häntä karttelee,
tunteeni hänestä haaveilee.
Työnnän hänet kauas pois,
vaikka tahtoisin lähelle.
Näin kai parempi ois,
järki kertoo tunteelle.
En vain mielestäni häntä saa,
mieleni hänet haluaa.
Mutta ei hän ole kuin unelmissa,
miksei mieleni sitä muista?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuten jo otsikossakin toteat, mieli on ihmeellinen...! hienosti ja elämänmakuisesti olet saanut kiteytettyä tuon ihmeellisyyden :)