Rakastan öitä.
Ne peittävät minut kaipauksella,
suurilla tunteilla.
Ja vaikka ne pelottavat välillä,
olen täynnä elämää.
Hiljaisuus nostaa minut harteilleen,
piilottaa syliin suureen.
Ja hetken ajan voin toivoa, että
jotain vielä tulisi meistä.
Mutta aamut.
Ne vievät sinut luotani pois,
voi, jos minun olla vois.
Aamut, ne raastavat auringon säteet,
jolloin viereltäni pois sä meet.
Ja sitten tulee äänet.
Selite:
Ikävä. Rakastan, mutten silti halua. Ei enää. Ei sitä kipua, tuskaa, surua, kaipausta. Ei enää sitä pettymystä. Sinuun. Ja varsinkin minuun. Ei enää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
