Kyllä se vielä koittaa
arvaamatta
huomaamatta
elämäsi syys
Harmaannuttaa
taivuttaa polvesi
kumarruttaa ryhtisi
vie elinvoimasi
Vielä viimeisillä voimilla
tartut kiinni nuoruuteen
siihen mitä on jäljellä
mikä vielä kukoistaa
Mutta nuoruus, terveys...
se ei tule koskaan takaisin
Kun käännyt kohti menneisyyttä
näetkö arvokkaan elämän?
Näetkö sen minkä vuoksi taistelit?
Tunnetko ylpeyttä vai katumusta?
Tee se millä on merkitystä
tee sitä millä on tarkoitus
opi virheistä
äläkä erehdy uudestaan
Juhli elämääsi joka päivä
sillä jokin niistä on se viimeinen
ja kun aika lopulta koittaakin
katkeruudella et voita mitään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Itse jäin miettimään tätä runoa lukiessa sitä, että itse syksyihmisenä odotan juuri elämäni syksyä, enkä koe sitä uhkaavana tai lopullisena kuten sinä tässä runossasi. Hassua, miten erilailla asiat voi miettiä. Runossasi on opetusta ja hyviä muistutuksia, elämä todellakin on elämisen arvoinen.