Jokavuotiset ylängön ja alhon turnajaiset

Tämän päivän värittömyys

kun syksykään ei vielä aivan ole täällä

kontrastina eilisen eksyneelle kesälle

on kuin toisinto mieleni maisemasta

tunnelmasta joka leijailee ympärilläni

kuin näkymätön kostea usvapilvi

joka alakulollaan minut kastelee

kukaan ei minua tavoita

sanat kuin vierasta kieltä

sateen kohinaa sisälläni

lukemattomia pisaroita

ja pian olen ytimiäni myöten

kolean yksinäisyyden virtausta

kuin päälleni valeltu rautainen viitta

kunnes yksityisen aurinkoni iltarusko

siirtää sivuun harmaimmankin verhon

ja taivaanrantani hehkuu taas

miljoonin lämpimin sävyin