Olen piiloutunut kahden hymyn välille
etäisyyksiin
Toisiinsa kietoutuen
olen nähnyt niiden viettelevän
naamiot kasvoilta
sormukset ulkokullatuilta.
En vähättele
pyramidia
kruununsa ametistia
en rintansa ruusukvartsia
tunnen vain
kuinka lävitseni hehkuva
aamunruusu
saa kaikki maailmat
minussa
värisemään puhdasta
valkeaa.
Voimattomana
olen katsellut
kuinka puhdas sydän särkyy
kokenut
Rakkauden nousukauden
ja nähnyt Tornin tuhon
sen kaksihaaraisella huipulla
Olen koskettanut
niin kuin elämä meissä
hymyilee
kirkkauden kukille
Nähnyt
pelon muureilla taistelun
Kärsinyt
matkalla 22. askeleen syklissä
Oppinut
etten minä eikä kukaan
voi tietoisuuden tasoilla
imitoida Jumalaa
Kahden kauneimman välissä
olen yrittänyt
ymmärtänyt
ROTAn taikaa
Taon taivaat
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En voi olla ihailematta sanojen runsautta tässä runossa. Sen tunnelmaa, joka ajoittain käy kovinkin syvällä ja toisinaan kohoaa korkeuksiin. Lukija mukana. Vaikka runo ei kaikilta osin avaudukaan, ~ei se jostain syystä lainkaan haittaa. Sen korvaa tunne, joka tästä välittyy. Taidolla muotoillut sanasillat kuljettavat lukijan eteenpäin seuraavaan ajatukseen. Upea tämä on. Sanataidetta.
mahtipontinen tunnelma, onneksi ei kuitenkaan liian.. välimerkit ottaisin pois, runomaisuus tulisi ehkä paremmin esiin.. mielenkiinnolla odotan lopullista versiota!=)