neitsyt keväänlapsi

kultaisia viivoja pitkin minä kuljen
auringon säteessä silmäni hiljaa suljen

keväiset äänet ympärillä
sulkevat syliinsä

kuulen veden soljuvan loiskeen
valoisten merten ajelehtivan roiskeen

näen kaiken muuttuvan
ja olen onnellinen

sillä lämpö minun sydäntä koskettaa
paremmista ajoista se muistuttaa

minulla on kaikki langat käsissäni
tuhannet sävelet äänissäni

kuljen kohti tulevaa
etsin sitä mitä sydämeni halajaa

olen neitsyt keväänlapsi
ja tulen aina olemaan
kunnes olen harmahapsi