Syksy on saapunut pihaan sinun jalanjälkiäsi pitkin,
suru on taas yhtynyt muistoihin,
kengänpohjien kuviot hyytyneet,
jähmettynyt muta sitoutunut jääkalvoihin.
Eilisestä asti olen istunut tässä
ja tuhansin hiljaisin pyynnöin
kutonut umpeen huurteisen ikkunan
ja ajatusteni välissä olevaa kylmää.
Lämmitän viinipikaria kynttilän yllä.
Aamun kylmä valo keihästää pienen liekin.
Viini kuplii, kehittää surusta väsymystä,
hyväksyvin huulin suutelen ikkunaan tunteen
ja kuulen miten jääkalvot alkavat helähdellä rikki.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
