Miten kertoisin sulle tän,
näyttäisin niin suuren ikävän?
Kuin varkain tulit ja veit,
mulle sen teit:
Sait sydämen,
rikkinäisen ja aran-
luottamaan,uskomaan.
Sitten heitit pois,
kuin unta kaikki ollut ois.
Mihin katosi päivät nuo,
jolloin halusit tulla minun luo?
Ei maailmassa muita meillä ollut-
Vain me kaksi..
Nyt on vain rikkinäinen nainen-
minä..Yksin ja loukattuna.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtava, tykkäsin riimittelystäsi.
Tunne on hyvinkin tuttu juuri nyt. Voi miten koskettava runo. <3
Mikä ei tapa, se vahvistaa!
eikun uutta tulevaa kohti:)))
Sinulla on hyvä sointu runoissasi, tykkään säkeiden rytmistä.