Kuulin äänesi metsän siimeksestä,
joka kaikui sen korkean lahden yli
Miksi jäit sinne yksin odottamaan pimeää?
Kasvosi ovat jo niin kalpeat
Et sinä ole sitä ansainnut
Minä en sinua enää osannut auttaa
En vaikka siivet olisin saanut
Sitä minä niin suren
Mutta jotain oudolla tavalla kaunista siinä oli
Tuulessa, joka kantaa yli maitten ja merien
pienimmätkin huokaukset,
joka sai lehdet kieppumaan ympärilläni:
Se kantoi äänesi sydämeeni
Sinussa oli jotain kauniimpaa kuin muissa
Ehkä siksi
Selite:
Ei ole omistettu kenelläkään, tuli vain mieleen yhdestä unesta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
