Toisinaan tuntuu kuin varvastelisi juuri teroitetulla veitsellä
taiteilisi sen kärjellä
tippuakko siitä vai saako vain pintahaavan
Toisinaan tuntuu siltä kuin leijuisi keveällä pilvenhattaralla
sukeltelisi siinä onneaan
tai sitten vain leijuisi keveässä unelmassa
antaen pilven viedä
Veitsen terällä pienikin tuulenvire voisi kaataa taiteilijan nurin
ja hädissään sitä tarttuisi kuolemaa tihkuvasta kärjestä kiinni
Pilvenhattaraa kevyt tuulenvire vain liikuttelisi keinuvasti eteenpäin
nukuttaen kyydissä olijan ihanaan päiväuneen
Elämä toisinaan on sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista
vain vähän toisella tavalla väritettynä
Välillä sitä tanssitaan ruusun terälehdillä onnesta sokeana
koskaan vain ei tiedä kun sokkona tanssii
että mihin jalkansa laittaa ja sattuuko jalan alla olemaan ruusunpiikki
Mutta miten sitten?
Jos astuu siihen piikkiin
ottaako sitä pois sen piikin ja jatkaa vain tanssimista
odottaen uutta piikkiä
Vai lopettaako tanssiminen kokonaan
peläten
että jos astuu vielä siihen piikkiin
Näitä elämän ylä- ja alamäkiä
ainaisia valintoja
aiheuttaen pohdintoja
Onko tämä oikea valinta?
Mitä tämän jälkeen?
Tipunko nyt vai viekö tuulenvire vielä hetken matkaa?
Saanko vielä tanssia terälehdillä vai astunko jo kohta piikkiin?
Onko ylipäätään olemassa oikeita valintoja?
se ainainen kysymys
johon tuskin on olemassa vastausta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämä on monenkirjavaa, pääasia että elää sen niin että on hyvä itsellä olla, nauttii pienistäkin asioista. Hyvää pohdintaa runossasi.