mitä meille tapahtuu
kun kasvamme aikuisiksi
aina vaan enemmän kiire itsenäistyä, matkustella, kouluttautua, menestyä, perustaa perhe, päästä eläkkeelle..
aina vaan vähemmän aikaa halata ystäviä, natustella tikkareita, katsella hiljaista lumisadetta, nukkua puoleen päivään, haaveilla..
kuka haluaa kasvaa aikuiseksi
en minä ainakaan
Selite:
..ja ne jotka eivät saavuta tuota "aikuisuutta" ovat surkimuksia ja epäonnistuneita ja heidän elämänsä on kurjaa ja tyhjää. niin ne aikuiset väittävät..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ikuisena Peppi Pitkätossuna tämä runo sanomineen osui ja upposi minuun täysin! Näin se juuri on, ja sinä sen hienosti lyyrisessä muodossa ilmaiset. Kursivointi osuu juuri kohdalleen ja tuo loppuun vaikuttavan vivahteen. Tuo "natustaa"-termi on niin ihana ja sopii hyvin runon luonteeseen. Simpanssiksi olet kyllä oiva runoilija :) Tykkäsin monista muistakin kovasti.
Kiitos kommenteistasi.
Niin totta... Liika paine aikuistumisesta on kamalan ahdistavaa:( Hyvin kirjoitettu runo:) Ja kiitos arvostelustasi jälleen.
musta tuntuu vähän samalta kun pitäisi yrittää itsenäistyä mutta haluis kuitenki vielä olla se sama huoleton pikku tyttö jonka ei tarvinnu tuleivaisuudesta murehtia..nyt tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa niille vähäisille kavereille mitä on ja pitäisi muka olla jo niin iso ja aikuinen vaikka haluaisin olla vielä lapsi..