Nimetön

näin sinut toisen kanssa
juoksin pois itkien
sinä näit minut
tiedän sen kyllä
vai tiedänkö?
sinä lähdit pois elämästäni
pitkäksi aikaa
ajattelen että ei nähdä enää
tuskimpa
sillä se on vain unelmaa

elän kuin sumussa

ei ole enää muuta kuin koulu johon en jaksa keskittyä
odotan vain sinua
mahdotonta unelmaa

kävelen sateisella hämärällä kaupungilla

yhtäkkiä tulee kirkasta

erotan sinut satojen ihmisten joukosta
kävelet kohti minua

sanot rakastavasi vain ja ainoastaan minua

epäilen

puhutko totta?

vakuuttelet ja vakuuttelet

lopulta päätän uskoa

olitkin vain pitkällä matkalla!

nyt me rannalla kävellään toisia ihmetellään
surut huolet katoaa
muita ihmisiä ei enää olekkaan

katsot kalan sukellusta
vesi värähtää, väreet muodostaa sydämmen

tuo sydän on sinulle

hän sanoo ja katsoo minua ruskeilla silmillään
melkein sulan sen katseen edessä

mutta en sula koska annoit minulle uuden sydämmen