Lepoon sinut päästimme,
hyvästit sinulle jätimme.
Vaikka tiedän se sinulle parempi oli,
silti tuntuu kamalalta huomata sen olevan ohi.
Yhteinen taipaleemme oli pitkä,
kunnes huomasin sen olleen liian lyhyt.
Olisin halunnut sinut vielä luonani pitää,
mutta se ei olisi ollut rakkautta.
Joskus on vain päästettävä irti,
niinhän sitä sanotaan,
silti sinua kaipaan.
Kärsimyksistäsi pääsit,
rauhaan ainaiseen.
Kuitenkin arvet sieluuni jätit,
kun siirryit taivaaseen.
Vaikka se satuttaa,
olen samalla onnellinen.
Viimeiset elosi,
sain olla lähelläsi.
Ei se olisi ollut elämää,
jos olisin antanut sinun kitua,
päivät yöt vain maata,
tietäen ettet siitä nouse.
Nyt pääsit takaisin jaloillesi,
kävelet pitkin kuunsiltaa.
Toivottavasti minuakin kaipaat,
siellä jossain missä ikinä oletkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi