Hengitän vielä ja tunnen olevani elossa. Kerro kuulumisia sinusta.. miten olet voinut. Kaikesta huolimatta olen elossa haluan kuunnella mitä sinulla on kerrottava, älä peitä minulle asioita, puhuu minulle niistä...mutta ole kiltti älä laita niitä piiloon Olen elossa.. huomatko? Ja täynnä intoa kuunnella sinua. Ei se ei voi olla totta, kaiken lopuksi minä kuolin et sinä, sano minulle että yrität vai pelotella minua. Olit niin varma itsestäsi… minä olen se joka kuoli, sinä olet edelleen elossa. Olen täällä sinua varten, haluan kuunnella sinua. Synnyin uudestaan, .. uskon että olen kuollut ja elämä oli niin lyhyt. kuljin Motorintien kautta, siinä päivänä kun synnyin, löisin itseäni tullissa kun olin kasvanut ja lopulta saavuin päämärälle totaalisesti väsynyt? Tie oli loppunut... mutta minulleko? Ei, minä en ikinä kuollut haluisin vaan uskoa että todella onnistuin pääsemään tragediasi yli.. Sinä joka olit niin varma itsestäsi uskottelit minulle että olin kuollut että kaikki vika oli minussa? kuolinko? miten sen voin tietä? En ole ikinä kuollut enkä syntynyt uudestaan elän kuin kulkuri, Harhailen kaduilla itkien ja muistaen sinua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipaus on tässä runossa.
Kiehtovan Puhutteleva.