Nimetön

Olin liian laiska tiskaamaan,
joten otin käyttöön vanhan hopealusikan
jolla teetäni nyt sekoitan.
Jossain musiikki soi hiljaa,
liekö pääni sisällä vaiko naapurista.
Ei sen väliä,
tykkään tästä melodiasta.
Mä vaan odotan mun puhelimen soimista,
ootan et se soittaa ja kertoo mulle rakkaudesta.
Sillon mä palaan tähän maailmaan,
ja rupeen ehkä tiskaamaan.

Mut entäs jos puhelinlangat ei laulakaan,
jäänkö mä sit jumittamaan
tähän unen ja todellisuuden väliseen olotilaan?
En mä jaksa nyt murehtia siitä,
sillä vielä on jäljellä tätä ihanaa teetä.