Minä kellun surullisten lumpeiden lammessa
sukellan ahdistuksen piirtämässä vedessä
mustassa veressä, paniikinomaisessa kierteessä
harmaita katuja, kivisiä kortteleita astelen
joiden varjoissa värittömiä katseita katselen
sydämen tykytyksiä anellen
silmäni suljen, hengitykseni tunnen
ajatukset syvälle aivoihini tungen
mikä minä olen mitään pelkäämään
älä pakota unesta heräämään
virhemarginaali on ihan liian pieni
Selite:
Pitkästä aikaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi