Kuolema korjaa satoaan.
Läpi vuoden kulkee kuin kuiskaus ilman ääntä.
Takoen rautaa.
Niin kuumaa.
Niin vaarallista.
Niin hiljaista.
Eron hetki tuskaisa rintaasi puristaa.
Kohta käsi kurkkua kuristaa.
Kyynel vierähtää..
Katse tyhjä jos tappaa voisi..
Et onnen hetkiä enää kokea saisi.
Rinnallas kuljen, murheitas kannan.
Viimein...
Kuiskaus saavuttaa korvan
''Olet minun''
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi