Etkö näe surua hymyni takaa?
Etkö näe tuskaa silmieni palosta?
Etkö tunne sitä häilyvää varjoa, joka ei vain lakkaa olemasta?
Kulissini raoista katselen
oikeaa elämää tarkkailen
piilostani pienestä valon maailmaa ihailen
sinne itsekin tahtoen.
Voi kun suojani murtuisi
menisi paloiksi pieniksi
joiden taakse en enää voisi karata
pitäisi "oikeaan" elämään palata.
Kaikki näkisi millainen minusta tullut on.
Naarmuja täynnä
heikko
voimaton
jatkamaan yksin,
pää ja mieli sekaisin kera monin kysymyksin...
Selite:
Vähän keskeneräisen oloinen... >.>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
