Helmi kärsimysten
Armon meren rantaan Hän kulkee
näkee siellä simpukan
kivi hiertää tuottaen tuskaa
vuodet kuluu vierien, vierien
Helmen valkoisen Hän löytää
Kun avaa simpukan
kuoret jättäen santaan
helmi on kirkkaan valkoinen
Niin kautta tuskien on kirkastunut helmi valkoinen
läpi monen ahdistuksen kyynelten
nyt se loistaa saa kruunussa kuninkaan
on helmi puhtaan valkoinen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällisen kaunista, merkityksellistä symboliikkaa runossasi.